tässä kun katselee toimintaa muslimien unelmavaltiossa (Pakistan), niin herää taas suuressa nuivijasta (minä) hölmöjä kysymyksiä. Jos joku näihin keksii vastauksia, niin apua otetaan vastaan. Yritän kuitenkin itse keksiä vastauksia ilman perusteluja oman ennakkokäsitykseni mukaan. Se tekee muuten minusta rasistin...
Ovatko kaikki kulttuurit ja ihmisen yhtä tärkeitä?
Melonien ja muiden mielestä tietysti. Tämä johtuu siitä, että miten muka minä voisin sanoa olevani parempi kuin kukaan muu. Joudunhan ajattelemaan muiden tekoja subjektiivisesti ja oman moraalisen viitekehykseni puolesta. Miten siis voin tuomita muiden tekoja? Ja koska kulttuurit muodostuvat ihmisistä joilla on samat arvot ja normit, voin varmaan deduktiolla johtaa tuloksen kulttuurien yhdenvertaisuudesta.
Premissi 1: kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia
Premissi 2: kulttuurit koostuvat ihmisistä
Johtopäätös: Kulttuurit ovat yhdenvertaisia.
Voi herranjumala. Päättelyn aukoista voidaan ajaa rekalla läpi.
Mutta nyt kun tästä on päästy ehdottomaan yksimielisyyteen melonien kanssa, voidaan kysyä seuraavia kysymyksiä:
Mikä erottaa kulttuurit toisistaan? Jos kaikki ovat yhtä hyviä, miksi henkilötyypillä A (esim homoseksuaalit) on toisessa kulttuurissa on paljon huonompi olla? Jos kuitenkin unohdetaan nämäkin kysymykset. Otetaan seuraava:
Koska ihmisissä ei ole eroa, eroa pitää eri maiiden välillä pitää olla infrastruktuurissa ja maaplänteissä. Eikö siis kannattaisi vaan siirtää kaikki Somaliasta tänne niin ei olisi enää ongelmia? Ja yleensäkin eikö kaikki ongelmat ratkeaisi jos päästettäisin kaikki halukkaat Eurooppaan?
Jos taas palataan maanpäälle, niin voidaan kysyä että mitä auttaa se, että ihmisiä haalitaan Suomeen? Eikö ongelmat ratkeaisi parhaiten paikanpäällä? Tunteeko jotkut ihmiset häpeää siitä että oma "porukka" on ennakkoluuloista? Sekö on syy että tarvii saada Lontoo Suomeen? Eikö ihminen jolla on ennakkoluuloja omaa kansallisuuttaan kohtaan ole rasisti? Miksi positiivinen syrjintä on okei? Miksi joku kieltää ensin minulta oman subjektiivisen tulkinnan ja sitten pakottaa minun käyttäytymään niinkuin hänen oma subjektiivinen tulkintansa (vrt. vähemmistovaltuutetun lakitoiveet)? Miksei suvaitsevaisuutta suvaita? Miksi valkoinen älymystö suvaitsee vain eriväristen suvaitsemattomuuden? Miksi tiede heitetään romukoppaan kun puhutaan ihmisistä ja yhteiskunnista?
Jos joku tietää vastauksia näihin olisin todella kiitollinen. Silloin ehkä voisin alkaa ajatella "oikein" kuten esimerkiksi herrat ja rouvat puumalainen, illman, tuomioja, halonen ja suurpää.
29.12.2007
15.12.2007
kiintiöt
joillekin tuntuu olevan vaikea myöntää että ihmisissä saattaa olla geneettisiä eroja. Erot jopa saattaisivat olla sillätavalla konkreettisia, että ne voidaan tietyllä todennäköisyydellä päätellä ihmisen "rodusta". Vaikein myönnettävä asia tuntuu olevaan älykkyyserot. Mutta erot saattavat olla myös fysiikassa, vertauksena tästä ehkä parhaiten vaikka urheilussa menestyneet juoksijat. Voidaan havaita että esimerkiksi viimeiset kymmenet arvokisat ja niiden 100 metrin finaalit on vedetty läpi henkilöillä jonka sukujuuret ovat läntisessä Afrikassa.
Nyt jos tieteellisesti todetaan, että on paljon vaikeampaa päästä erityyppisillä geeneillä 100 metrin finaaliin, niin luonnollisestihan pitäisi laittaa kiintiöt huonommille geeneille.
Nyt nähdään selvästi, että jokainen eri geeninen ihminen 100 metrin finaalissa nimetään suoraan kiintiögeeniseksi. Näin tapahtuu, vaikka erigeeninen olisi oikeasti ilmankin kiintiötä päässyt asemaansa.
Meni vähän ohi aiheesta ehkä kokonaisuudessaan, mutta ajatukseni tuli ehkä selväksi: kiintiöt ovat pahasta, henkilöitä pitäisi arvostaa vain osaamisensa perusteella. Mielestäni tämä on paras syy, mikä vapaalla yrittämisellä saavutetaan. Kukaan ei oikeesti halua palkata kiintiögeenistä ihmistä lähetiksi, kun saatavilla olisi nopeampiakin ihmisiä.
Nyt jos tieteellisesti todetaan, että on paljon vaikeampaa päästä erityyppisillä geeneillä 100 metrin finaaliin, niin luonnollisestihan pitäisi laittaa kiintiöt huonommille geeneille.
Nyt nähdään selvästi, että jokainen eri geeninen ihminen 100 metrin finaalissa nimetään suoraan kiintiögeeniseksi. Näin tapahtuu, vaikka erigeeninen olisi oikeasti ilmankin kiintiötä päässyt asemaansa.
Meni vähän ohi aiheesta ehkä kokonaisuudessaan, mutta ajatukseni tuli ehkä selväksi: kiintiöt ovat pahasta, henkilöitä pitäisi arvostaa vain osaamisensa perusteella. Mielestäni tämä on paras syy, mikä vapaalla yrittämisellä saavutetaan. Kukaan ei oikeesti halua palkata kiintiögeenistä ihmistä lähetiksi, kun saatavilla olisi nopeampiakin ihmisiä.
1.12.2007
tilastot
jouduin tuossa jokin aika sitten keskittymään tilastoihin. En tarkoitushakuisesti lähtenyt etsimään näitä tilastoja tai löytämään sieltä virheitä, mutta aika erikoisia juttuja sieltä löytyy.
vilkaisin vain nopeasti eri kansalaisuuksien työllistymistilastoja joltain vuodelta. Positiivinen yllätys oli somput. Työvoima jossain puolentoista tonnin kohdilla ja puolet näistä töissä. Mietin että eikös niitä tullut maahan jo saman verran joskus ysiketluvun alkupuolelta. En keksinyt mistä sais tilastoja siitä kuinkapaljon somppuja maassa on yhteensä, joten turvauduin tilastokeskukselta nopeesti löytyviin tilastoihin eri kielten puhujista. Somppujen kieltä puhuttiin n. 8000 henkilön verran. Ilmeisesti pääkielenä siis.
Suomessa on siis melkonen määrä lapsi (tai eläkeläis) somppuja. Luonnolisesti nämä siirtyvät suoraan (kun ovat valmistuneet, tjsp) työmarkkinoille Suomessa (tietysti). Mutta nyttenhän ei tule niitä kuuluisia säästöjä maahanmuuttajista Suomelle.
Tilastoissa muuten selitettiin suuri työttömyysprosentti sillä, että henkilöt jotka eivät vielä ole valmiit työmarkkinoille (eivät puhu kieltä, jne.), näkyvät tilastoissa.
Oliskohan kuitenkin jotain kotouttamisessa mennyt vikaan.
vilkaisin vain nopeasti eri kansalaisuuksien työllistymistilastoja joltain vuodelta. Positiivinen yllätys oli somput. Työvoima jossain puolentoista tonnin kohdilla ja puolet näistä töissä. Mietin että eikös niitä tullut maahan jo saman verran joskus ysiketluvun alkupuolelta. En keksinyt mistä sais tilastoja siitä kuinkapaljon somppuja maassa on yhteensä, joten turvauduin tilastokeskukselta nopeesti löytyviin tilastoihin eri kielten puhujista. Somppujen kieltä puhuttiin n. 8000 henkilön verran. Ilmeisesti pääkielenä siis.
Suomessa on siis melkonen määrä lapsi (tai eläkeläis) somppuja. Luonnolisesti nämä siirtyvät suoraan (kun ovat valmistuneet, tjsp) työmarkkinoille Suomessa (tietysti). Mutta nyttenhän ei tule niitä kuuluisia säästöjä maahanmuuttajista Suomelle.
Tilastoissa muuten selitettiin suuri työttömyysprosentti sillä, että henkilöt jotka eivät vielä ole valmiit työmarkkinoille (eivät puhu kieltä, jne.), näkyvät tilastoissa.
Oliskohan kuitenkin jotain kotouttamisessa mennyt vikaan.
27.11.2007
usko
olen jälleen miettinyt kommunismia, monikultturismia, islamia ja skientologiaa. Näitä yhdistää ainakin yksi asia yli muiden. Se on rajaton usko omaan oikeassa olemiseen. Kukaan näihin ryhmiin "kunnolla" kuuluvista ei halua keskustella asiasta ja täten on hyvin epätodennäköistä että kukaan heistä muuttaisi mieltään.
On mielenkiintoista että on havaittavissa yhteys poliittisen kannan ja uskonnon välillä. Kummatkin ilmeisesti tuovat samalla tavalla lohtua synkkään ihmiselämään. Olen ollut huomaanivani siis eräänlaista jumalkuvan puutteen korjausta toisella kuvalla. Tässä tapauksessa esim. monikulttuurisuuden autuaaseen eloon uskova ihminen, joka ei ole uskossa varsinaiseen jumalkuvaan (esim. ukko-ylijumala tai vaikka kristinuskon jumalaan), elää elämäänsä tavoitellen pääsyä mahdollisimman lähelle kuvaa "hyvästä" ihmisestä. Koska "hyvä" ihminen on esimerkiksi melonien mielestä humaani ja ei vain läheisrakas vaan myös kaukaisrakas, kaikki keinot oman itsensä profiloimiseksi tällaiseksi ihmiseksi otetaan käyttöön. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikka vähemmistövaltuutetun toiminta, hänen haastaessaan nettikirjoittelijoita oikeuteen.
Kaikissa on havaittavissa sama kaava: on jotain jonka mukaan elää elämäänsä. On jotain, mitä tavoitella. Jos ei ole kirjaa mistä lukea elämän totuuksia, on joku vaikkapa surullisenkuuluisalta Tampereen yliopiston tiedotusopinlaitokselta kertomassa millainen on hyvä ihminen. Ihminen tarvitsee päämääriä, millä täyttää elämänsä. Ja ihminen tarvitsee päämäärän missä voi kilpailla. Olla parempi uskovainen. Olla parempi ihminen. Olla parempi tennispelaaja. Mitä tahansa.
Surkeinta kommunismissa/vasemmistolaisuudessa sekä muissa näihin verrattavissa uskonnoissa, kuten monikulttuurisuudessa, on nimenomaan niiden verrattavuus uskontoihin. Jotta yksilö alkaisi kriittisesti miettiä näkemäänsä tai objektiivisesti katsoa maailmaa, tarvittaisiin jokin valtava voima syöksemään ihminen radaltaan. Vieläkin surkeampaa tässä on se, että ihmiset jotka tavoittelevat profilointia "hyväksi" ihmiseksi, maksimoivat omaa hyötyään. Ei siinä muuten mitään, mutta maksimi "hyvän" tekijäksi tuntuu löytyvän politiikan kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset istuvat virkamiehinä tai kansanedustajina (pahimmassa tapauksessa jopa ministereinä) ja päättävät kansalaisten asioista. Ja päätöksiä ei todellakaan tehdä objektiivisesti.
Mikään ei ole niin fanaattinen kuin käännynnäinen.
On mielenkiintoista että on havaittavissa yhteys poliittisen kannan ja uskonnon välillä. Kummatkin ilmeisesti tuovat samalla tavalla lohtua synkkään ihmiselämään. Olen ollut huomaanivani siis eräänlaista jumalkuvan puutteen korjausta toisella kuvalla. Tässä tapauksessa esim. monikulttuurisuuden autuaaseen eloon uskova ihminen, joka ei ole uskossa varsinaiseen jumalkuvaan (esim. ukko-ylijumala tai vaikka kristinuskon jumalaan), elää elämäänsä tavoitellen pääsyä mahdollisimman lähelle kuvaa "hyvästä" ihmisestä. Koska "hyvä" ihminen on esimerkiksi melonien mielestä humaani ja ei vain läheisrakas vaan myös kaukaisrakas, kaikki keinot oman itsensä profiloimiseksi tällaiseksi ihmiseksi otetaan käyttöön. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikka vähemmistövaltuutetun toiminta, hänen haastaessaan nettikirjoittelijoita oikeuteen.
Kaikissa on havaittavissa sama kaava: on jotain jonka mukaan elää elämäänsä. On jotain, mitä tavoitella. Jos ei ole kirjaa mistä lukea elämän totuuksia, on joku vaikkapa surullisenkuuluisalta Tampereen yliopiston tiedotusopinlaitokselta kertomassa millainen on hyvä ihminen. Ihminen tarvitsee päämääriä, millä täyttää elämänsä. Ja ihminen tarvitsee päämäärän missä voi kilpailla. Olla parempi uskovainen. Olla parempi ihminen. Olla parempi tennispelaaja. Mitä tahansa.
Surkeinta kommunismissa/vasemmistolaisuudessa sekä muissa näihin verrattavissa uskonnoissa, kuten monikulttuurisuudessa, on nimenomaan niiden verrattavuus uskontoihin. Jotta yksilö alkaisi kriittisesti miettiä näkemäänsä tai objektiivisesti katsoa maailmaa, tarvittaisiin jokin valtava voima syöksemään ihminen radaltaan. Vieläkin surkeampaa tässä on se, että ihmiset jotka tavoittelevat profilointia "hyväksi" ihmiseksi, maksimoivat omaa hyötyään. Ei siinä muuten mitään, mutta maksimi "hyvän" tekijäksi tuntuu löytyvän politiikan kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset istuvat virkamiehinä tai kansanedustajina (pahimmassa tapauksessa jopa ministereinä) ja päättävät kansalaisten asioista. Ja päätöksiä ei todellakaan tehdä objektiivisesti.
Mikään ei ole niin fanaattinen kuin käännynnäinen.
17.11.2007
sairaanhoitajan palkat
yritän nyt olla ottamatta kantaa itse työtaisteluun. en ole oikein omaani saanut muodostettua, koska mielestäni koko kolmikanta-tyyppinen sopiminen on aikalailla väärä.
aikapaljon tuntuu olevan puhetta sairaanhoitajien arvostuksesta. Muistaakseni joskus oli mittaus, että sairaanhoitajat ovat 6. arvostetuin työjoukkio Suomessa. Suomen kuvalehti kyseli tämän perusteella jotain tyyliin "arvostus ja palkka eivät taaskaan kohtaa" ja mukaan oli laitettu huomautus siitä, että pörssimeklari oli arvostettu jonnekin sijalle >300.
Sairaanhoitajia siis arvostetaan, mutta pitääkö arvostuksen mukaan maksaa palkkaa? Ei, vaan tuottavuuden mukaan. Tuottavuuden lisäksi palkkan pitäisi myös riippua koulutuksesta. Näin siksi että yleensä työn vastuullisuus riippuu yleensä koulutuksen määrästä. Itseasiassa riippuvuussuhde on toiseen suuntaan, mutta ei takerruta pikkuasioihin.
Mielenkiintoisen lisän arvostuskeskusteluun tuo seuraava asia: arvostettaisiinko sairaanhoitajia yhtäpaljon jos heillä olisi samat edut kuin paperimiehillä? Eli jos vaikka tuplataan palkka ja vapaapäivät sekä puolitetaan vuorot, niin arvostettaisiinko sisarhentovalkoisia edelleen yhtä paljon? Johtuuko siis koko arvostus siitä, että olosuhteet työn tekemiseen ovat olleet huonot?
aikapaljon tuntuu olevan puhetta sairaanhoitajien arvostuksesta. Muistaakseni joskus oli mittaus, että sairaanhoitajat ovat 6. arvostetuin työjoukkio Suomessa. Suomen kuvalehti kyseli tämän perusteella jotain tyyliin "arvostus ja palkka eivät taaskaan kohtaa" ja mukaan oli laitettu huomautus siitä, että pörssimeklari oli arvostettu jonnekin sijalle >300.
Sairaanhoitajia siis arvostetaan, mutta pitääkö arvostuksen mukaan maksaa palkkaa? Ei, vaan tuottavuuden mukaan. Tuottavuuden lisäksi palkkan pitäisi myös riippua koulutuksesta. Näin siksi että yleensä työn vastuullisuus riippuu yleensä koulutuksen määrästä. Itseasiassa riippuvuussuhde on toiseen suuntaan, mutta ei takerruta pikkuasioihin.
Mielenkiintoisen lisän arvostuskeskusteluun tuo seuraava asia: arvostettaisiinko sairaanhoitajia yhtäpaljon jos heillä olisi samat edut kuin paperimiehillä? Eli jos vaikka tuplataan palkka ja vapaapäivät sekä puolitetaan vuorot, niin arvostettaisiinko sisarhentovalkoisia edelleen yhtä paljon? Johtuuko siis koko arvostus siitä, että olosuhteet työn tekemiseen ovat olleet huonot?
6.11.2007
naisten paradoksi
miehet ovat sikoja! Lause on tosi, muuta en yritäkään väittää. Tämänkertainen päivän kysymykseni kuuluukin: miksi?
Näin evoluutiopsykologian äänenkannattajana vastaus tähän on helppo. Miehet haluavat (paljon) seksiä. Se on miehen tarkoitus. Kun nainen on saatu siihen kuntoon että naisella on olo kuin omenalla (posket punottaa ja sisus siemeniä täynnä) niin voikin vaihtaa seuraavaan uhriin. Ajattelen miesten tavoitetta enemmänkin saada lauma naisia, kuin saada yksi. Tämä johtuu syvällisistä(?) keskusteluistamme poikien kesken, jossa on tullut ilmi, että vaikka saisi harrastaa säädyttömyyttä itsensä Evangeline Lillyn kanssa niin tytöt kaupungilla ovat silti kiinnostavia.
Sinällänsä tämä ei tee miehestä sikaa, vai tekeekö? Mielestäni ei, koska itse tavoite (eli jos mies on nykymaailmassa elävä monogamian kannattaja, eikä niinkään halua "oikeasti" montaa naista) ei ole kovinkaan sikamainen. Miehestä tulee sika, jos tapa millä saadaan tavoite täytettyä on arveluttava tai toiminta saamisen jälkeen on kyseenalaista. En keskity nyt jälkimmäiseen, koska toiminta jälkeenpäin on henkilön oman moraalin varassa. Sitä vastoin edellinen, ei tutkimustulosten mukaan ole.
Tämä johtaa siitä tosiasiasta, että nainen ei halua olla helppo. Siitä on suora hyppäys siihen, että miesten täytyy käyttää kaikennäköisiä erillaisia värityksiä jotta päästään tilanteeseen jossa penetraatio on mahdollinen. Mielenkiintoista mielestäni on, että jos mies sanoo ääneen tavoitteensa tekee tämä heti negatiivisen vaikutuksen naaraan kiinnostuksen asteeseen. Seurauksena on se, että miehen täytyy välttämättä valehdella peittääkseen todellisen tavoitteensa. Mikä on aika sikamaista.
Johtopäätökseni on, että miehen tulee olla sika. Se on miehen paikka. Rehellisyyttä, avoimuutta ja muita hyveitä ei arvosteta, koska se ilmeisesti vie naiselta mahdollisuuden olla uhri.
En tiedä... ehkä mulla on huono otos.
Näin evoluutiopsykologian äänenkannattajana vastaus tähän on helppo. Miehet haluavat (paljon) seksiä. Se on miehen tarkoitus. Kun nainen on saatu siihen kuntoon että naisella on olo kuin omenalla (posket punottaa ja sisus siemeniä täynnä) niin voikin vaihtaa seuraavaan uhriin. Ajattelen miesten tavoitetta enemmänkin saada lauma naisia, kuin saada yksi. Tämä johtuu syvällisistä(?) keskusteluistamme poikien kesken, jossa on tullut ilmi, että vaikka saisi harrastaa säädyttömyyttä itsensä Evangeline Lillyn kanssa niin tytöt kaupungilla ovat silti kiinnostavia.
Sinällänsä tämä ei tee miehestä sikaa, vai tekeekö? Mielestäni ei, koska itse tavoite (eli jos mies on nykymaailmassa elävä monogamian kannattaja, eikä niinkään halua "oikeasti" montaa naista) ei ole kovinkaan sikamainen. Miehestä tulee sika, jos tapa millä saadaan tavoite täytettyä on arveluttava tai toiminta saamisen jälkeen on kyseenalaista. En keskity nyt jälkimmäiseen, koska toiminta jälkeenpäin on henkilön oman moraalin varassa. Sitä vastoin edellinen, ei tutkimustulosten mukaan ole.
Tämä johtaa siitä tosiasiasta, että nainen ei halua olla helppo. Siitä on suora hyppäys siihen, että miesten täytyy käyttää kaikennäköisiä erillaisia värityksiä jotta päästään tilanteeseen jossa penetraatio on mahdollinen. Mielenkiintoista mielestäni on, että jos mies sanoo ääneen tavoitteensa tekee tämä heti negatiivisen vaikutuksen naaraan kiinnostuksen asteeseen. Seurauksena on se, että miehen täytyy välttämättä valehdella peittääkseen todellisen tavoitteensa. Mikä on aika sikamaista.
Johtopäätökseni on, että miehen tulee olla sika. Se on miehen paikka. Rehellisyyttä, avoimuutta ja muita hyveitä ei arvosteta, koska se ilmeisesti vie naiselta mahdollisuuden olla uhri.
En tiedä... ehkä mulla on huono otos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
