tytöt, tytöt

en ole varma näenkö lumiukkoja (eli sumentaako omat näkemykseni objektiivista maailmantulkintaa) vai onko oikeasti niin, että tyttöjen/naisten ongelmista "nykymaailmassa" puhutaan paljon enemmän kuin poikien ja miesten vastaavasta ongelmasta.

Väitteeni on, että kumpaakin sukupuolta koetellaan. Vaatimustasot naisten ja miesten käytökselle muuttuvat. Jos oletetaan (en väitä että näin on) että ennen maailma oli enemmän siten kuin se on aikojen alussa ollut, eli eläimellisempi. Tällä tarkoitan sitä että kummallakin sukupuolella oli paikkansa perheessä ja maailmassa; luolanainen hoiti imuroinnin luolassa ja luolamies heitteli keihästä toiveissa osua johonkin syötävään. Kun tästä lähdetään liikkumaan nk. tasarvoiseen maailmaan ei välttämättä mennä siihen suuntaan, että elämästä tulisi "helpompaa". Naisille näin voi ehkä käydä fyysisesti, miehille ei. Naisille tämä ottaa varmasti henkisesti koville, mutta niin miehillekin.

Loistava indikaattori tästä on lääkkeiden syöminen. Tarkemmin sanottuna sellaisten lääkkeiden joida ei oikeasti tarvitsisi syödä. Psyykelääkkeet kuuluvat tähän ryhmään, kuten myös erektiolääkkeet. Edellämainitut kuuluvat aamupöytään, koska elämästä on kadonnut huolettomuus. Se on kadonnut kummaltakin sukupuolelta, koska omaa paikkaa pitää etsiä. Naisilla ei ole varmuutta mistä saadaan ruokaa ja miehillä ei siitä onko kotona joku tekemässä ruokaa. En yritäkkään väittää että tämä vapaus missä elämme olisi huono asia, ehkä päin vastoin. Luulen vain, että nykyiset "ylhäältä" (tiedostajilta ja muilta paremmilta ihmisiltä) tulevat ohjeet miten pitää elää ja mikä tunne on "paha" ei itseasiassa anna niin paljon vapautta toimia miten haluaa. Ennakkoluulot ovat kiellettyjä ja luulen että kotiäidinkin elämä kuvitellaan enemmän nyrkin ja hellan välissä olemiseksi. Onko kotiäiteily loppumassa markkinatalouden takia, vai patriarkaalisen ja sovinistisen maailman merkkien hävittämisen takia?

Itse kirjoituksen aihe on (mielestäni) paljon nykyään mediahuomiota saava nuorten naisten pahoinvointi ja uudet vaatimukset. Kukaan ei tunnu puhuvan poikien ongelmista. Hieno esimerkki tästä on erektiolääkkeiden käyttö: vaikkei ongelmaa ole, tarvitsee niitä syödä koska tarvitsee olla täydellisessä kunnossa. Vaatimustaso on noussut.

Tämän takia erektiolääkkeitä pitäisi saada apteekista ilman reseptiä. Tai naisten pitää kaikkien alkaa näyttää psykologi-opiskelijoilta (kuvitelkaa Elisha Cuthbert, niin on aika lähellä) ja saada orgasmi pelkästä hipaisusta.

tauko

noniin, on ollut pieni tauko kirjoittelusta, mutta eiköhän se jatku ihan heti kohta. Syöksyn ainakin seuraavien aiheiden pariin: tyttöjen kasvavat paineet, miten saada naista ja onko kaikki kapitalismin vikaa.

odottakaa innolla, minä ainakin odotan.

turkkari

Kaisa Karppinen haluaa Turun Sanomissa kielestä vähemmän miehisen. Pistän kohta laskurin käyntiin ja odotan hetkeä jolloin taas vaaditaan englannin kielen sanan history vaihtamista herstoryksi. Sen verran tästä vielä että menin kerran autotarvikekauppaan ja pyysin että "yksi kokonainen tarvikemäntä, kiitos". Luonnollisesti palvelemassa ollut heteroseksuaalinen mies huitaisi tämänjälkeen nyrkillä silmäkulmaani... Lisää rahoja näihin tutkimuksiin.

Samassa lehdessä muuten on artikkeli televisioluvista , jossa väitetään yleisradion budjetiksi 400 000 miljoonaa (400 miljardia). Koska Suomen BKT ennuste vuodelle 2006 on noin 167,1 miljardia (käyvät hinnat) niin ehkä Jungnerilta voisi ottaa hieman rahaa pois ja käyttää vaikka lasten liikuntaan.

huonoa muutosta

laulavat jossain Black Eyed Peas laulussa, että "Whatever happened to the values of humanity, Whatever happened to the fairness and equality". Niin että jos meinaavat että humaaniset arvot ja tasa-arvo olivat ennen voimissaan niin uskallan olla eri mieltä.

Johtuukohan tämä kaikki "tiedostus" siitä että informaatio on internetin myötä lisääntynyt eksponentaalisesti. Heitän nyt väitteen paikasta nimeltä hiha: luulen että ihmiskunnan tasa-arvoisuus ja humaaniset arvot ovat menneet paljonkin eteenpäin. Kiinassa yli kolmekymmentä miljoonaa ihmistä on noussut 20 vuoden aikana köyhyydestä keskiluokkaan. Samoin muualla, esim Aasian tiikerit (Etelä-Korea, Hongkong, Taiwan, Thaimaa, Malesia, Singapore) ovat kasvaneet hurjasti, samalla tuoden tasa-arvoa kehittyneen lännen ja muiden välille. Tämä vaan ei taida olla oikeanlaista kehitystä, koska se ilmeisesti tarkoittaa sitä että länsi on menestynyt paremmin. Eikä syy parempaan menestykseen ole siinä, että luonnonvaroja on riistetty muilta vaan siinä että muut ovat pärjänneet huonommin.

Miksei muuten kukaan arvostele Pohjois-Koreaa? Diktaattori johtaa maata, joka havittelee ydinaseita samalla kun kansalaisia kuolee nälkään suuria määriä. Ehkä kyse on siitä, etteivät tiedoitusvälineet ole ottaneet tätä syyniin. Miksei? No tietysti siksi, että on tärkeämpää uutisoida miten paskoja jätkiä jenkit on kun teloittavat ihmisiä.

Kukaan ei tietysti muuten tajunnut tuota Nosmo King juttua. Höh.

väkivalta

joku kirjotti jossain lasten kurittamisesta. Taisi olla city-lehden joku pieni kolumni. Se herätteli pieniä ajatuksia minunkin ontossa kuulassani.

Lasten kurittaminen on ollut pahana tekona nyt jo jonkin aikaa. Ottamatta kantaa lasten pieksemiseen (no otetaan nyt sen verran, että käytetään nyrkkisääntöä tai siitä vähän vähempää niin ollaan ihan oikeissa linjoissa), suurin pointti ihmisillä jotka vastustavat väkivaltaa on väite: "väkivalta ei ratkaise mitään". Aloitan nyt pienen semanttisen vääntelyn: Väkivalta ei ratkaise mitään, koska se ei vaikuta mitään. Se ei vaikuta, koska ihmisiä ei saa ohjailla väkivalloin. Noudin ajatuksen kulun Che Guerevara-paitaisen pasifistin päästä.

Väkivalta vaikuttaa, halusimme tai emme. Minuun se vaikuttaa siten että jätän kulkematta pahimmilla alueilla. Vierähdän tästä suunnattoman ohuen aasin sillan kautta Irakiin. Kaikki vastustavat sotimista siellä. En nyt ota kantaa itse, mutta näin ajattelijan tasolla olen ihmetellyt muutamaa asiaa: saako Irakissa asuvaa jengiä kohdella miten vain? Eli onko enemmän ok se, että jalkapalloilijoita kidutetaan jos he häviävät ja kansaa pidetään diktatuurin tapaan hallinnassa, kuin se että soditaan kymmenen vuotta?

Mietitäänpä tilannetta jossa olet haaksirikkoutuneessa veneessä Lost-sarjasta tutulla saarella kahdensadan kommunistin (valitse itse pahin uhkakuvasi) kanssa. Enemmistön äänellä päätetään perustaa yhteiskunta joka kivestää sinua suunnattomasti. Sen lisäksi että 150 ihmistä makaa valtion hommissa rannalla ja syömässä keräämäsiä kookospähkinöitä, et saa itse luonnollisesti mitään ja kapinasi kukistetaan näiden hyvin kookostasyöneiden ruskettuneiden politbyroo jäsenien toimesta. Kumman tilanteen valitset: 1) jatketaan edellistä hamaan loppuun, pysyt jotenkuten hengissä ja harmittaa jatkuvasti, vai 2) pyydät pelastaja imperialisti riistokapitalisti naapurisaaren hyökkäämään saarellesi ja toivot selviäväsi hengissä kolmenvuoden vielä huonommasta jaksosta?

Valitsen itse numeron kaksi ja ellei sitä olisi hukkuisin todennäköisesti uidessani pakoon naapurisaarelle. Jos uimisen todenäköisyys onnistua olisi suurempi kuin sodasta selviämisen, olisin jo kuollut uidessani paratiisiani kohti. Syy varmaan yrityksen halusta löytyy siitä, etten varmasti pysty elämään ilman toivoa paremmasta.

Kävin muuten UK:n puollella ja havaitsin että siellä on nykyään Nosmo kuninkaana. Se on hyvä juttu imho.