väkivalta

joku kirjotti jossain lasten kurittamisesta. Taisi olla city-lehden joku pieni kolumni. Se herätteli pieniä ajatuksia minunkin ontossa kuulassani.

Lasten kurittaminen on ollut pahana tekona nyt jo jonkin aikaa. Ottamatta kantaa lasten pieksemiseen (no otetaan nyt sen verran, että käytetään nyrkkisääntöä tai siitä vähän vähempää niin ollaan ihan oikeissa linjoissa), suurin pointti ihmisillä jotka vastustavat väkivaltaa on väite: "väkivalta ei ratkaise mitään". Aloitan nyt pienen semanttisen vääntelyn: Väkivalta ei ratkaise mitään, koska se ei vaikuta mitään. Se ei vaikuta, koska ihmisiä ei saa ohjailla väkivalloin. Noudin ajatuksen kulun Che Guerevara-paitaisen pasifistin päästä.

Väkivalta vaikuttaa, halusimme tai emme. Minuun se vaikuttaa siten että jätän kulkematta pahimmilla alueilla. Vierähdän tästä suunnattoman ohuen aasin sillan kautta Irakiin. Kaikki vastustavat sotimista siellä. En nyt ota kantaa itse, mutta näin ajattelijan tasolla olen ihmetellyt muutamaa asiaa: saako Irakissa asuvaa jengiä kohdella miten vain? Eli onko enemmän ok se, että jalkapalloilijoita kidutetaan jos he häviävät ja kansaa pidetään diktatuurin tapaan hallinnassa, kuin se että soditaan kymmenen vuotta?

Mietitäänpä tilannetta jossa olet haaksirikkoutuneessa veneessä Lost-sarjasta tutulla saarella kahdensadan kommunistin (valitse itse pahin uhkakuvasi) kanssa. Enemmistön äänellä päätetään perustaa yhteiskunta joka kivestää sinua suunnattomasti. Sen lisäksi että 150 ihmistä makaa valtion hommissa rannalla ja syömässä keräämäsiä kookospähkinöitä, et saa itse luonnollisesti mitään ja kapinasi kukistetaan näiden hyvin kookostasyöneiden ruskettuneiden politbyroo jäsenien toimesta. Kumman tilanteen valitset: 1) jatketaan edellistä hamaan loppuun, pysyt jotenkuten hengissä ja harmittaa jatkuvasti, vai 2) pyydät pelastaja imperialisti riistokapitalisti naapurisaaren hyökkäämään saarellesi ja toivot selviäväsi hengissä kolmenvuoden vielä huonommasta jaksosta?

Valitsen itse numeron kaksi ja ellei sitä olisi hukkuisin todennäköisesti uidessani pakoon naapurisaarelle. Jos uimisen todenäköisyys onnistua olisi suurempi kuin sodasta selviämisen, olisin jo kuollut uidessani paratiisiani kohti. Syy varmaan yrityksen halusta löytyy siitä, etten varmasti pysty elämään ilman toivoa paremmasta.

Kävin muuten UK:n puollella ja havaitsin että siellä on nykyään Nosmo kuninkaana. Se on hyvä juttu imho.