usko

olen jälleen miettinyt kommunismia, monikultturismia, islamia ja skientologiaa. Näitä yhdistää ainakin yksi asia yli muiden. Se on rajaton usko omaan oikeassa olemiseen. Kukaan näihin ryhmiin "kunnolla" kuuluvista ei halua keskustella asiasta ja täten on hyvin epätodennäköistä että kukaan heistä muuttaisi mieltään.

On mielenkiintoista että on havaittavissa yhteys poliittisen kannan ja uskonnon välillä. Kummatkin ilmeisesti tuovat samalla tavalla lohtua synkkään ihmiselämään. Olen ollut huomaanivani siis eräänlaista jumalkuvan puutteen korjausta toisella kuvalla. Tässä tapauksessa esim. monikulttuurisuuden autuaaseen eloon uskova ihminen, joka ei ole uskossa varsinaiseen jumalkuvaan (esim. ukko-ylijumala tai vaikka kristinuskon jumalaan), elää elämäänsä tavoitellen pääsyä mahdollisimman lähelle kuvaa "hyvästä" ihmisestä. Koska "hyvä" ihminen on esimerkiksi melonien mielestä humaani ja ei vain läheisrakas vaan myös kaukaisrakas, kaikki keinot oman itsensä profiloimiseksi tällaiseksi ihmiseksi otetaan käyttöön. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikka vähemmistövaltuutetun toiminta, hänen haastaessaan nettikirjoittelijoita oikeuteen.

Kaikissa on havaittavissa sama kaava: on jotain jonka mukaan elää elämäänsä. On jotain, mitä tavoitella. Jos ei ole kirjaa mistä lukea elämän totuuksia, on joku vaikkapa surullisenkuuluisalta Tampereen yliopiston tiedotusopinlaitokselta kertomassa millainen on hyvä ihminen. Ihminen tarvitsee päämääriä, millä täyttää elämänsä. Ja ihminen tarvitsee päämäärän missä voi kilpailla. Olla parempi uskovainen. Olla parempi ihminen. Olla parempi tennispelaaja. Mitä tahansa.

Surkeinta kommunismissa/vasemmistolaisuudessa sekä muissa näihin verrattavissa uskonnoissa, kuten monikulttuurisuudessa, on nimenomaan niiden verrattavuus uskontoihin. Jotta yksilö alkaisi kriittisesti miettiä näkemäänsä tai objektiivisesti katsoa maailmaa, tarvittaisiin jokin valtava voima syöksemään ihminen radaltaan. Vieläkin surkeampaa tässä on se, että ihmiset jotka tavoittelevat profilointia "hyväksi" ihmiseksi, maksimoivat omaa hyötyään. Ei siinä muuten mitään, mutta maksimi "hyvän" tekijäksi tuntuu löytyvän politiikan kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset istuvat virkamiehinä tai kansanedustajina (pahimmassa tapauksessa jopa ministereinä) ja päättävät kansalaisten asioista. Ja päätöksiä ei todellakaan tehdä objektiivisesti.

Mikään ei ole niin fanaattinen kuin käännynnäinen.

sairaanhoitajan palkat

yritän nyt olla ottamatta kantaa itse työtaisteluun. en ole oikein omaani saanut muodostettua, koska mielestäni koko kolmikanta-tyyppinen sopiminen on aikalailla väärä.

aikapaljon tuntuu olevan puhetta sairaanhoitajien arvostuksesta. Muistaakseni joskus oli mittaus, että sairaanhoitajat ovat 6. arvostetuin työjoukkio Suomessa. Suomen kuvalehti kyseli tämän perusteella jotain tyyliin "arvostus ja palkka eivät taaskaan kohtaa" ja mukaan oli laitettu huomautus siitä, että pörssimeklari oli arvostettu jonnekin sijalle >300.

Sairaanhoitajia siis arvostetaan, mutta pitääkö arvostuksen mukaan maksaa palkkaa? Ei, vaan tuottavuuden mukaan. Tuottavuuden lisäksi palkkan pitäisi myös riippua koulutuksesta. Näin siksi että yleensä työn vastuullisuus riippuu yleensä koulutuksen määrästä. Itseasiassa riippuvuussuhde on toiseen suuntaan, mutta ei takerruta pikkuasioihin.

Mielenkiintoisen lisän arvostuskeskusteluun tuo seuraava asia: arvostettaisiinko sairaanhoitajia yhtäpaljon jos heillä olisi samat edut kuin paperimiehillä? Eli jos vaikka tuplataan palkka ja vapaapäivät sekä puolitetaan vuorot, niin arvostettaisiinko sisarhentovalkoisia edelleen yhtä paljon? Johtuuko siis koko arvostus siitä, että olosuhteet työn tekemiseen ovat olleet huonot?

naisten paradoksi

miehet ovat sikoja! Lause on tosi, muuta en yritäkään väittää. Tämänkertainen päivän kysymykseni kuuluukin: miksi?

Näin evoluutiopsykologian äänenkannattajana vastaus tähän on helppo. Miehet haluavat (paljon) seksiä. Se on miehen tarkoitus. Kun nainen on saatu siihen kuntoon että naisella on olo kuin omenalla (posket punottaa ja sisus siemeniä täynnä) niin voikin vaihtaa seuraavaan uhriin. Ajattelen miesten tavoitetta enemmänkin saada lauma naisia, kuin saada yksi. Tämä johtuu syvällisistä(?) keskusteluistamme poikien kesken, jossa on tullut ilmi, että vaikka saisi harrastaa säädyttömyyttä itsensä Evangeline Lillyn kanssa niin tytöt kaupungilla ovat silti kiinnostavia.

Sinällänsä tämä ei tee miehestä sikaa, vai tekeekö? Mielestäni ei, koska itse tavoite (eli jos mies on nykymaailmassa elävä monogamian kannattaja, eikä niinkään halua "oikeasti" montaa naista) ei ole kovinkaan sikamainen. Miehestä tulee sika, jos tapa millä saadaan tavoite täytettyä on arveluttava tai toiminta saamisen jälkeen on kyseenalaista. En keskity nyt jälkimmäiseen, koska toiminta jälkeenpäin on henkilön oman moraalin varassa. Sitä vastoin edellinen, ei tutkimustulosten mukaan ole.

Tämä johtaa siitä tosiasiasta, että nainen ei halua olla helppo. Siitä on suora hyppäys siihen, että miesten täytyy käyttää kaikennäköisiä erillaisia värityksiä jotta päästään tilanteeseen jossa penetraatio on mahdollinen. Mielenkiintoista mielestäni on, että jos mies sanoo ääneen tavoitteensa tekee tämä heti negatiivisen vaikutuksen naaraan kiinnostuksen asteeseen. Seurauksena on se, että miehen täytyy välttämättä valehdella peittääkseen todellisen tavoitteensa. Mikä on aika sikamaista.

Johtopäätökseni on, että miehen tulee olla sika. Se on miehen paikka. Rehellisyyttä, avoimuutta ja muita hyveitä ei arvosteta, koska se ilmeisesti vie naiselta mahdollisuuden olla uhri.

En tiedä... ehkä mulla on huono otos.

valtion ihanuus

telkkarissa puhuttiin jonkun suuren metsäyhtiön tehtaiden vähentämisestä. Keskutelu ilmeisesti juontaa sulkemisen syystä, eli onko tehdas suljettu turhaan. Käsittääkseni kuitenkin kapitalista mallia horjumattomasti kannattava sovinistisika (minä) tavoittelee ainoastaan rahaa välittämättä muiden ongelmista. Jos näin on, tehdas varmasti suljettiin tarpeesta. Ilmeisesti se ei tuottanut tarpeeksi tai oli liian kallis ja epävarma pitää. Uskon ainakin itse, että kaikkille ihmisille tärkeimpiä töistä saatavia asioita on palkka. Johtajalla palkan tasaminen saapuminen tilille seuraa siitä että firma pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Ajatus, että metsäyhtiö tekee kiusaa suomalaisille lopettamalla tehtaan ei vaan tunnu kovin todennäköiseltä, varsinkin jos tehdas tuottaisi suuria voittoja.

Itse kirjoituksen aiheena on vasemmanpuolisten ihmisten ajatus siitä, että valtio toimisi paremmin. Valtion vika on juuri siinä, että palkka tulee helpommin tilille vaikkei yksilö toimikaan välttämättä tehokkaimmalla tavalla. Tästä voidaan ottaa esimerkki yhdestä valtion tutkimuslaitoksesta, missä kuulemma on henkilöitä töissä, vaikka edellinen julkaisu on vuodelta 1993.

Vaikka valtio omistaisi kaikki tehtaat ja kaikki olisivat töissä valtiolla, ei homma toimisi näinkään hyvin kuin se nyt toimii. Syy on avotalous, jollainen Suomikin on. Vaihtoehto olisi tietysti laittaa valli rajoille, eikä päästää ihmisiä tavaroita tai rahaa seinien toiselle puolelle. Kaikennäköiset pariteetti-teoriat pitävät tästä huolen (eli jos valtiossa on yksi Lidl, jossa ruoka on halvempaa kuin Keskon omissa ruokakaupoissa, kaikki kävisivät siellä. Siellä ruoka olisi halvempaa, koska se tuotettaisiin halvemmalla. Kaikki käyttäisivät sitä, koska näin heidän muuhun käyttöön jäävät varansa kasvaisivat.)

Tämän lisäksi valtion ongelma on henkilöiden nimittäminen. On paljon helpompi suosia omaa ajatusmaailmaa ajavaa henkilöä, kun nimitetään henkilöitä virkoihin. Näin ei käy yrityksessä, koska jos joku olisi täysi mulkku, mutta äärimmäisen tärkeä osa toimivaa kokonaisuutta, niin sivuutus olisi vaikeaa. Jos näin tehtäisiin (eli sivuutettaisiin parempia huonompien alta) niin todennäköisesti omakin palkkapussi pienenisi, ellei häviäsi kokonaan. Miettikääpä vaikka miten jääkiekkojoukkue toimii. Esimerkiksi näistä ongelmista käy vaikka tämä nimitys Olkoonkin että teoriani ei ole täysin validi kyseisessä tapauksessa position luenteen takia. Esimerkkinä voisi ehkä myös käyttää nimityksiä Suomen Pankkiin.

Ei voi kuitenkaan ajatella että olisi trade-off ihmisten hyvinvoinnin ja tehokkuuden välillä. Pitää vaan keksiä systeemi, joka mahdollistaa ihmisten täyden potenttiaalin käytön samalla kun järjestelmä on "reilu".