usko

olen jälleen miettinyt kommunismia, monikultturismia, islamia ja skientologiaa. Näitä yhdistää ainakin yksi asia yli muiden. Se on rajaton usko omaan oikeassa olemiseen. Kukaan näihin ryhmiin "kunnolla" kuuluvista ei halua keskustella asiasta ja täten on hyvin epätodennäköistä että kukaan heistä muuttaisi mieltään.

On mielenkiintoista että on havaittavissa yhteys poliittisen kannan ja uskonnon välillä. Kummatkin ilmeisesti tuovat samalla tavalla lohtua synkkään ihmiselämään. Olen ollut huomaanivani siis eräänlaista jumalkuvan puutteen korjausta toisella kuvalla. Tässä tapauksessa esim. monikulttuurisuuden autuaaseen eloon uskova ihminen, joka ei ole uskossa varsinaiseen jumalkuvaan (esim. ukko-ylijumala tai vaikka kristinuskon jumalaan), elää elämäänsä tavoitellen pääsyä mahdollisimman lähelle kuvaa "hyvästä" ihmisestä. Koska "hyvä" ihminen on esimerkiksi melonien mielestä humaani ja ei vain läheisrakas vaan myös kaukaisrakas, kaikki keinot oman itsensä profiloimiseksi tällaiseksi ihmiseksi otetaan käyttöön. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikka vähemmistövaltuutetun toiminta, hänen haastaessaan nettikirjoittelijoita oikeuteen.

Kaikissa on havaittavissa sama kaava: on jotain jonka mukaan elää elämäänsä. On jotain, mitä tavoitella. Jos ei ole kirjaa mistä lukea elämän totuuksia, on joku vaikkapa surullisenkuuluisalta Tampereen yliopiston tiedotusopinlaitokselta kertomassa millainen on hyvä ihminen. Ihminen tarvitsee päämääriä, millä täyttää elämänsä. Ja ihminen tarvitsee päämäärän missä voi kilpailla. Olla parempi uskovainen. Olla parempi ihminen. Olla parempi tennispelaaja. Mitä tahansa.

Surkeinta kommunismissa/vasemmistolaisuudessa sekä muissa näihin verrattavissa uskonnoissa, kuten monikulttuurisuudessa, on nimenomaan niiden verrattavuus uskontoihin. Jotta yksilö alkaisi kriittisesti miettiä näkemäänsä tai objektiivisesti katsoa maailmaa, tarvittaisiin jokin valtava voima syöksemään ihminen radaltaan. Vieläkin surkeampaa tässä on se, että ihmiset jotka tavoittelevat profilointia "hyväksi" ihmiseksi, maksimoivat omaa hyötyään. Ei siinä muuten mitään, mutta maksimi "hyvän" tekijäksi tuntuu löytyvän politiikan kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset istuvat virkamiehinä tai kansanedustajina (pahimmassa tapauksessa jopa ministereinä) ja päättävät kansalaisten asioista. Ja päätöksiä ei todellakaan tehdä objektiivisesti.

Mikään ei ole niin fanaattinen kuin käännynnäinen.