jääkiekko

kirjoitetaas välillä vähän jostain muusta kuin politiikasta.

jääkiekko, tuo laji jota minäkin suuresti rakastan, on mennyt viimevuosina parempaan suuntaan. NHL:n sääntömuutokset tekivät pelistä nopeampaa ja taitopelaajien pelin. Nykyään pienet kiekolliset pakit, kuten minä, ovat joukkueelle korvaamattomia. Ennen minulla olisi pitänyt olla 20cm lisää pituutta, 20kiloa lisää painoa ja ainoana tarkoituksena ottaa vastustaja ei niin hellään syleilyyn. Kiekkoa ei tarvinnut osata pelata.

Tuloksena siitä, että pakisto koostui tyhmistä ja isoista lihaskasoista, taklaukset olivat usein päähän kohdistuvia tai myöhässä tuhansia minuutteja.

Nyt jotkut valittavat, että peli on neitimäistä, kun ei saa kepillä huitoa. Taklaukset puuttuvat ja ei saa ottaa kovaa pelaajaa. Pointti näillä valittajilla on se, että he eivät enää näe verta tai loukaantumisia. Minä taas en niitä halua nähdäkään. He kaipaavat aikaa, jolloin nyrkkitalkoita oli useammin. Minä en. Spontaanit tappelut ovat ok. Jos haluatte nähdä väkivaltaa ja nyrkkien heilutusta, menkää katsomaan kamppailulajeja. Jääkiekko ei ole sitä varten.

Jääkiekko on myös herrasmiespeli. Ei varmaan tarvitse enää erikseen sanoa, että vihaan suuresti Jarkko Ruutua. Samoin Sean Averyä. Averyn touhut NJ:tä vastaan 13.päivä olivat kamalia. Ei jääkiekko ole mikään sirkus. Haluan nähdä hienoja maaleja, komeita harhautuksia ja hyviä taklauksia. Hyvästä taklauksesta on esimerkki tässä. Ja tässä muutama hieno maali.

Näitä lisää.