17.9.2007

uskonto

ovat perustaneet Suomeen puolueen joka ajaa islamia lainsäädäntöön. Ajavat tosin varmaankin ennemmin vanhaa lainsäädäntöä pois ja Shariaa tilalle. Uuden puolueen nokkamiehenä on Risto (nyk. Abdullah) Tammi. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan uskontoon kääntymisestä, ja herra Tammi on vähän turhankin hyvä esimerkki. Tarinoiden mukaan mies on on kuulunut moneen eri kirkkoon ja uskonut jossain välissä hattivatteihinkin. Ja nyt on vuorossa islam.

Näin ajattelevana(?) ihmisenä tuntuu ajatus uskonnon vaihtamisesta jotenkin kornilta. Seurasin teeveestä ihmeissäni kun johtaja Tammi selitti tapahtumien kulkua muslimiksi kääntymiseen. Ensiksi kuulemma lueskellaan kirjoista ja internetistä, että minkäsortin uskontoja on tarjolla ja sitten valitaan yksi. Kun sitten yksi on valittu, eletään sen mukaan pilkulleen. Kukaan ei ole niin tarkka ihminen kuin käännynnäinen.

Mitä ihmisen ajatuksissa liikkuu kun uskontoa valitaan? "Tämä kuullostaa hyvältä, nyt uskon että on olemassa Zeus joka heittelee salamoita". Tuntuu ihmeelliseltä, että jokin voima todentuu silloin, kun sen on saanut kirjasta luettua. Eikö ennen tietoa voimasta sitä ollut?

Mieleen tulee että tämänkaltaiset henkilöt ovat jotain vailla. Ei ole ketään kuka johdattaa eteenpäin ja kertoo miten toimia. Olen lähipiirissäni saanut seurata, kun tämä ohjaava voima on ollut joku toinen ihminen. Syy yleensä löytyy huonosta itsetunnosta ja tarvitaan joku joka validioi oman toiminnan.

Kääntykää mihin haluatte, seuratkaa ketä haluatte. Muttä älkää yrittäkö saada minua elämään teidän sääntöjenne mukaan. Älkääkä vahingoittako muita. Herra Tammi sanoi, että kunnioittaa poikansa päätöstä. Kunnioittaisiko hän sitä, jos poika olisi nyt kolmevuotias? Pahaa pelkään että ei.

Näin luterilaisena itsekin olen lukenut raamattua, mutta en pitänyt sitä niin hyvänä kirjana. Kuulun edelleenkin kirkkoon, mutta uskon näkymättömään vaaleanpunaiseen yksisarviseen. Minut lumosi aukoton todistus näkymättömän vaaleanpunaisen yksisarvisen olemassaolosta:
Hän on jumalatar joka on samaan aikaan paradoksaalisesti näkymätön ja vaaleanpunainen. Koska jumalatarta ei voida nähdä, on hänen oltava näkymätön. Näkymättömyydestä johtuen ei näkymättömään yksisarviseen uskovien mielestä voida myöskään todistaa etteikö häntä olisi olemassa, ja koska Vaaleanpunaista näkymätöntä yksisarvista ei voida todistaa olemattomaksi, hänen on siis kyseiseen olentoon uskovien mielestä oltava olemassa. Vaikka jumalatarta ei voida nähdä, hänen uskotaan olevan vaaleanpunainen. Vaaleanpunaista väriäkään ei voida ajatuksen kannattajien mielestä todistaa vääräksi koska häntä ei voida nähdä.

Ei kommentteja: