ihminen

ihminen on rationaalinen ja oman hyödyn maksimoija.

Rationaalisuus tulee esille siinä, että ihminen tekee paljon valintojaan oikein. Oikeellisuudella tarkoiteitaan tässä sitä, että yksilön valinnasta johtuva hyödyn muutokset ovat yleensä positiivisia, eivät negatiivisiä. Rationaalisuudella en tarkoita sitä, että ihminen olisi homo-economicus jonka maksimoitava asia olisi aina raha. Rationaalisuutta voi olla vaikka se että antaa ryöstäjälle rahansa, jolloin maksimoi omaa elinaikaansa ja näin omaa hyötyään.

Oman hyödyn maksimointi tulee nykyäaikana hienosti esille yhteiskunnassa. Rahan ollessa mittari sitä on mahdollista maksimoida ja näin maksimoida myös omaa hyvinvointiaan. Rahan tiivis kiinnitys siihen mikä on tarpeellista ja mikä ei auttaa maailmaa suuresti eteenpäin. Tällä tavalla saadaan oman hyödyn tavoittelu valjastettua kaikkien hyödyn tavoitteluksi. Pähkinänkuoressa:haluan raha -> tarvitsee tehdä tuote joka auttaa muita ihmisiä -> ihmiset saavat hyötyä siitä -> ihmiset ostavat tuotetta -> minä saan rahaa -> saan ostettua tuotteita josta saan hyötyä.

Oma hyöty voi olla jotain muutakin kuin raha. Tämä taas nähdään esimerkiksi valtion laitoksissa, jossa rahan maksimointi ei ole mahdollista. Tällöin maksimoidaan jotain muuta: esimerkiksi valtaa tai toimiston kokoa. Ikävä kyllä yksilön toimiston koko ei ole suoranaisesti mitenkään kiinni muiden ihmisten hyödystä. Se voi olla riippuvainen vaikka palstatilasta tai suhteista. Ei siis sinällänsä mitään tekemistä tuotteen (tässä ihminen) laadusta tai oikeasta toiminnasta ihmiskunnan hyväksi.

Rasittavaa on se, että ihmiset jotka maksimoivat rahojaan ovat yleisen mielipiteen (jota muokkaa lehdistö) mukaan äärimmäisen huonoja ihmisiä. Toisin taas on sellainen henkilö, joka haluaa auttaa pakolaisia on automaattisesti hieno henkilö. Vaikka todellisuus voi olla se, että ensimmäinen aiheuttaa maailmassa miljoonalle ihmiselle hyödyn lisääntymistä joka päivä ja jälkimmäinen aiheuttaa miljoonalle hyödyn vähenemistä.