20.8.2007

yksilön vastuu

jännä asia on ihmisten vastuun siirtely. Tämä syntyy toisesta ihmiselle ominaisesta asiasta, eli kyvystä olla aina oikeassa. Koska ihminen on (melkein) aina omasta mielestään oikeassa (eli toimii rationaalisesti) ja ongelmia syntyy niin syynä on yleensä siis muut ihmiset. Ilmiö on havaittavissa sekä yksilötasolla ja kansojen tasolla.

Yksilön tasolla jokainen joutuu kohtaamaan ilmiön, joko itsensä kohdalla tai jonkun muun valittaessa sinulle jostain toisesta henkilöstä. Otan esimerkin lähipiiristäni, jossa vallitsi seuraava tilanne. Yli 20-vuotias naishenkilö harmitteli minulle sitä, että häntä pidetään nuoren näköisenä. Hän näytti nuorelta (ei välttämättä minulle) mutta varsinkin vanhemmille ihmisille. Kumma kyllä asia ei vaikuttanut itse naishenkilön toimintaan vaan syy annettiin niille jotka pitivät häntä nuorena. Toinen esimerkki voisi olla tilanne jossa jokin henkilö saa sinusta väärän kuvan ja alkaa pitää sinua idioottina (tässä tapauksessa siihen ei ole syytä.) En väitä että vika olisi aina itsessä, mutta objektiivisesti kun asiaa katselee se voi olla kummassakin. Sekä itsessä että toisessa.

Suurien joukkojen (eli kulttuurien) kanssa asia on myös havaittavissa. Afro-amerikkalaiset syyttävät edelleen (ainakin stand-upin ja elokuvien puolella) paljon valkoihoisia ongelmistaan. Tai maahanmuuttajat sysäävät vastuuta vastaanottajamaan rasistisille asenteille. Sama asia siis kuin edellä, mutta nyt se on normi.

Koska tähän tilanteeseen ollaan tultu? Miksi tätä pidetään normaalina? Mikä on syy, että jonkin tahon annetaan unohtaa täysin oma vastuu, ja miksi vastuuta vaaditaan muilta enemmän? Ja miksi nimenomaan vasemmisto-osasto politiikassa tuntuu ajattelevan että jos on tarpeeksi hyvä syy voidaan unohtaa toinen osapuoli? En usko että ongelmia saadaan varsinkaan suuremmassa mittakaavassa koskaan ratkaistua jos syyttävä sormi ei koskaan osoita itseä kohti. Ensimmäisessä esimerkissäni yksilön tasolla ongelma alkoi heti hellittää kun alettiin miettimään voisiko itse tehdä asialle jotain.

Maailman totuus jonkun (minulle) tuntemattoman filosofin mukaan on "kukaan ei ole tyytäinen omaisuuteensa, mutta kaikki ovat tyytyväisiä järkeensä". Ehkä ongelmaa ei olisi, jos ei oltaisi niin tyytyväisiä omiin ratkaisuihin ja omaan järkeilyyn.

Ei kommentteja: