Kerttu Aitola kirjoittaa tutkimuksesta joka käsittelee aikuisviihdettä.
Itse teksti on mielestäni ihan asiallista ja vaikka en näe sitä täydellisenä, kirjoituksessa on oikea suunta. Enemmän häiritsee kommentoijat, jotka ilmeisesti omaavat edellisen kirjoituksen tapaan b) kohdan, mutta eivät esittele tätä.
"Evoluutiopsykologia on oopiumia kansalle."
Tässä on kuitenkin kohta a). Tällä kumotaan kaikki, mitä toinen voi sanoa. Ei ole evoluutiopsykologiaa, eikä myöskään sosiobiologiaa. Ilmeisesti.
"Häiritsevintä on, kun tässä maassa varsin pitkällisen koulutuksen saaneet ihmiset asettavat omakohtaisen kokemuksensa sivuun ja uskovat tällaiseen puppaan."
Kommentoija ei kuitenkaan halua jakaa omaa teoriaansa, vaan pelkästään pitää itseään muita parempana. Hän on kyllä hieno ja viisas ihminen.
"Kyllä, yhteiskunta toimii heteronormatiivisesti, mutta Ylkkäriltä olisin odottanut hiukan laajempaa näkökulmaa aiheeseen - missä tosiaan homopornoa katsovat heteronaiset?"
Heteronormatiivisuus on huono asia. Keskusteltuani kaverini kanssa asiasta, olisin odottanut lehdeltä hieman laajempaa näkökulmaa - missä on kaipaamani selkävaivaisten oma näkökulma ja kaverini vaatima eritteitä painottava näkökulma.
Siis oikeesti? Koska maailmasta on tullut sellainen että _kaikki_ pitää ottaa huomioon. Nykyään kenellekään ei saa tulla huono fiilis, eikä kenellekään saa antaa negatiivista palautetta. Ketään ei saa syyttää mistään, vaan vika on muualla.
Hetkinen. Minua syytetään melkeenpä kaikesta. Minua ei oteta huomioon eikä haittaa jos en voi henkisesti tai fyysisesti hyvin. Ainiin, olen valkoinen heteromies. Olen normaali, liian normaali. Erilaisuus on tavoiteltavaa ja rikkautta. Normaali on sitä huonoa roskaa, josta ei tarvitse välittää.
Liityn meloneihin ja rupean suvaitsemaan. Sitten olen epänormaali ja täten parempi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti